Pieniä iloja arkeen

Tänään on sattunut mukavia pieniä asioita meidän pienessä elämässä. Voi kun aina muistaisikin huomata ne pienen pienet mukavat asiat joita varmasti jokaisella on lähestulkoon päivittäin. Sitä niin helposti keskittyy vain niihin pieniin ja suurempiinkin murheisiin. Olen itse niitä perinteisiä suomalaisia jotka tuppaavat ajatella että "pessimisti ei pety". Siksipä tänään korostamme niitä pieniä mukavia asioita!

Ihan ensimmäisenä aamulla kaupassa ilahduin kovasti siitä, että Pirkka LUOMU ruishiutaleet olivat halvempia kuin normaalit. Meillä murkkupoikasen aamu ei ala ilman puuroa ja sen pitää olla kaurapuuroa nimenomaan. Nyt laitetaan vaihtelua aamupalaan ja tarjolla onkin ruishiutaleita. Saa nähdä minkälaista älämölöä tästä syntyykään.

Pikkumiehen elämää ilahdutti kovin isänsä eilen illalla väsäämä yhdistetty hiekkalaatikko-kasvimaa. Voi toisen riemua kun sai hiekkaleikit pitkästä aikaa aikaiseksi ja kaiken kukkuraksi tulee vielä oma sipulimaa. Tämä on siis lapsista se joka käy salaa kaapista syömässä sipulit ja kasvimaalta ruohosipulit. Nyt on ekat keltasipulin siemenet sitten omassa penkissä ja purjon siemenet odottavat istutusta. Ruohosipulia jaetaan äidin penkistä.

Ja mitä tulikaan postissa.... no pussillinen kehäkukan siemeniä. Ihana jogurtti niitä lähetteli, eli ilmeisesti olen ohimennen jossain yhteystiedot laittanut ja siitä hyvästä siemeniä saanut? Jokatapauksessa, ihanaa! On kukkien siemenet jäänyt kokonaan ostamatta kun on keskitytty kaikenmaailman sipuleihin : )

Nyt kun tupa lämpenee puuhellan voimin keittelen vielä kunnon pannukaffet ja hei... aurinkokin pilkistelee pilvien lomasta.

Pitäisi useammin keskittyä näihin pieniin iloihin ja jättää suuret murheet huomiselle. Eihän ne asiat tuppaa mihinkään karkaamaan joten tänään taas leppoistetaan!

Sadonkorjuuta

Ensimmäiset nokkoset kerätty.
Hetken epäilin että onko nokkospuskissa suurin osa kuitenkin valkopeipiä, mutta kokeiltuani ihan sormin, voin varmuudella väittää näiden olevan nokkosta : ) Valkopeipi ei sinällään ole pahasta, harmiton kasvi jota käytetään mm. kuukautisvaivoihin teenä eli siinähän se menisi joukossa, mutta sen ravintoarvo ei ole aivan samaa luokkaa kuitenkaan kuin nokkosen. Oletettavasti usein kerätään molempia, sillä ovat saman näköisiä ja kasvavat samoilla, typpipitoisilla kasvupaikoilla.
Meillä nokkosta käytetään pääasiassa teenä ja joskus laitan lettutaikinaan kuivattuja lehtiä jne. Käyttökohteitahan olisi monia. Ryöpättynä käytetään sitten kesällä enemmänkin, mutta nyt aloitan kuivatukset talvea varten.

Omat yrttitietoni (jotka eivät vielä ole kovinkaan kummoiset) olen kerännyt lukemalla eri lähteitä, mutta käsikirjana käytän "Lääkettä luonnosta"- kirjaa ja toki sitten sovellan ihan maalaisjärkeä mukaan. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja joten koululääketieteeseen perusuvan koulutuksen jäljiltä, pidän tärkeänä että nämä luonnonlääkkeet ovat vain lisänä ja tukena, ei koskaan varsinaisena hoitona. Ajatus kuitenkin siitä, että lähellä, luonnossa  on paljon hyvää ja terveellistä, jota voisi hyödyntää, kiehtoo minua kovasti. Sitäpaitsi näistä luonnon yrteistä kun olen iäkkäämpien ihmisten kanssa keskustellut, muistaa aika monikin, kuinka niitä on aikanaan käytetty ihan arkielämässä ruuan lisänä. Jossain määrin olisi ihan hyvä ottaa tässä asiassa ehkä askel taaksepäin ja siirtyä marketista metsänlaitaan.

Ja se nokkonen. Nokkosen on havaittu toimivan diureettina eli nestettä poistattavana sekä tulehuksia hillitsevänä. Lisäksi nokkonen on vahvistava, sekä rautapitoinen yleislääke ja vähentää väsymystä. Meillä tätä lisätään teepannuun siis pimeimpinä talven kuukausina.
 Yleisohjeena on 3-6g kuivattua yrttiä 1 kupilliseen kuumaa vettä. Haudutetaan 10 min ja siivilöidään. Max. 3kupillista päivässä (itse en käytä kuin kupillisen).
Pitkäaikaista käyttöä ei suosiltella sillä ärsyttää vatsaa herkästi eikä saa käyttää raskaus- tai imetysaikana.

Kuitenkin kaikkine vitamiineineen ja flavonoideineen ym. aineineen, nokkonen on hyvä ja halpa yrtti.

Olohuoneen ikkunalla puolestaan minitomaatit odottavat väriä pintaansa. Eihän ne minun omat taimenet mihinkään lähteneet, kuivuus yllätti ne pahemman kerran.  Tämän minitomaatin taimen nappasin puutarhakaupasta mukaani vain kokeeksi mutta kyllä tuo tomaattia näyttää tekevän. Varsinaisia tomaatintaimia taitaa olla turha vielä hakea (luottokasvattajaltani lähinaapurustosta) sillä meillä ei ole sitä kasvihuonetta vieläkään ja ulkona on edelleen todella todella kylmä. Ei vain millään malttaisi...

Kylmä oli vappu

Niin olivat kylmiä sekä aatto että vapuupäiväkin joten meillä piknik hoideltiin sisätiloissa. Hyvinhän se luonnistui  olohuoneessakin ja kaikilla oli vallan kivaa.

Simanjuojien vähyydestä johtuen en sitten laittanut kyseistä herkkua tulemaan ollenkaan vaan joimme viimeiset omat omenamehut ja nautimme sodakoneen kuplivista. Joulupukin tuoma soda stream on ollut kyllä paljon käytössä. Yhtään valmista limsa makua emme ole ostaneet vaan kaikki on tehty omiin mehuihin tai juotu sitten vain hiilihapotettua vettä (vishyä). Isäntäkin tekee sillä omat juomat töihin. Näin vappuna meillä oli siis omenakuohuvaista.
Nyt sitten paluu arkeen ja arkisiin askareisiin. Tälläviikolla olisi tarkoitus kerätä ainakin ensimmäiset nokkoset ja koivun lehdet kuivattaviksi. Tyttären kanssa katsastimme myös meidän "voikukkafarmia" ja todennäköisesti ensimmäiset teeainekset sieltäkin kerätään tällä viikolla ja pupuille myös. Meillä on tästä kiusaavasta rikkakasvista tullut niin kysytty herkku että sille on nyt valjastettu oma alueensa, mutta tavoitteena on että yhtään huitulaa ei maailmalle lähde (kerätään sitä ennen) jotta naapurusto ei kärsi meidän voikukkaharrastuksestamme.