Menneisyyden havinaa

Ensinnäkin. Kiitos äiti! Hän toi ison padallisen lapsuuteni herkkua, jauhemaksapihvejä joissa on runsaasti raastettua perunaa. Aivan ihania. Ja koska lapset eivät niin kovasti välitä näistä, niin oletan saavani itse nauttia suurimman osan. Ei haittaa.
Sitten kaivoin esiin lapsuuden kodistani kotoisin olevan olohuoneen pöydän. Tiikkisen ja todellakin 70-lukuisen. Sopii meille vallan mainiosti, ja nuorimmainen testasi sitä jo pelipöydäksi.

Pitää vain öljytä tuo oikeilla aineilla niin uskon sen palvelevan vielä vuosia ja vuosia. Kierrätystä.

Sitten löysin vielä mummoni tekemän laukun. Tämä jos mikä on retroa, josta minä siis pidän. Mummo oli verhoilija joten laukku on kestänyt lapsuuden leikit sekä vintit ja muutaman muunkin lapsen leikit, myös oman tyttären. Olin unohtanut jo koko kassin konsanaan kunnes se osui silmiin ja voih... Kyllä huomaa saumoista ja muustakin että ammattilainen on sen tehnyt ja hyvä niin, eihän minulla olisi muutoin kesäksi hienoa retrolaukkua.

Torstai toivoa täynnä.