Kesäkuu

Ja aurinko porottaa. Meillä on kerätty päättäväisesti käsienpesuvedet ja keittiön lorotusvedet talteen. Keittiössä kertyy yllättävän paljon vettä säästöön kun jokainen tuppaa juokusttamaan vettä hukkaan saadakseen kylmää juotavaa. Tosin tähän auttaa myös se että jääkaapissa on kannu kylmää vettä valmiina. Silti tuota ihan puhdasta vettä tulee pesuvadillinen tai kaksi päivässä ja ne ovat kyllä olleet tarpeeseen kasvimaalla.  Kaikista sateista huolimatta, joita täällä meidän kohdalla ei kuitenkaan ole kovin paljoa ollut, on kasvimaat täytynyt kastella päivittäin, yhtä päivää lukuun ottamatta.

Koulut päättyy... ihanaa! Olemme keränneet opettajille pieniä luomu herkkuja kiitokseksi (siitä vielä lisää myöhemmin). Minä oikeasti odotan jo tuota kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Onhan tuossa vielä pelejä ja leirejäkin tulossa, joten kiirusta piisaa, mutta silti uskon että leppoistamista tapahtuu paljon enemmän ja koko porukalla.
Nuoriso aloittaa heti maanantaina espanjankielen kurssin. Tämä on kuitenkin sellainen rento kielikurssi jota on pari kertaa viikossa muutaman tunnin ajan  ja pyörämatkan päässä. Molemmat ovat innostuneet kielistä joten tämä osui aika nappiin juuri tähän saumaan. Vanhempi aloittaa ensisyksynä ranskankielen koulussa. Toivottavasti innostusta riittää jatkossakin.

Pihalle innostuin kylvämään niittykukkia kun paikallislehdessä oli juttua niittyjen ja perhosten kadosta. Tokkopa tuo minun pieni niittykukkakulma tilannetta täysin pelastaa, mutta toisaalta olisi ihana saada lisää perhosia pihamaalle. Perinteiset niittykukat, oli tuo kukkasekoitus pussi jota laitoin, nyt vain tarvitsisi sitä malttia kasvatukseen.

Retiisit pitäisi malttaa mennä harventamaan ( se olisi pitänyt tehdä jo aikapäivää sitten) mutta minusta se on niin sydäntä särkevää hommaa, joskin tietysti tarpeellista.

Ekologinen aurinkovoide?

Jaahas... Se on tullut taas aika aloittaa joka kesäinen aurinkorasva tuskailu. Yritämme vältellä turhia kemikaaleja, silti auringolta suojautuminen on meidän perheessä must juttu. Meillä asustaa siis pääasiassa vain blondeja ja punapäitä ja auringossa palamisen riski on suuri. Tuo punapäinen neitonen poltti itsensä jo viimeviikonloppuna pesiskentällä. Eli ihon laatu on tässä perheessä herkkä auringolle ja lähes koko vapaa-aika menee paahteisilla pesäpallokentillä, mikäli ei sitten satu satamaan.

Olen tässä pari päivää surffaillut netissä ja lukenut esitteitä jne. Ja näinhän se on että tieto tuo tuskaa, jälleen kerran. Yritä tässä nyt sitten valita monesta pahasta se vähiten paha, ja silti tuntuu että ihan kaikkea ei ehkä ole ymmärtänyt ja valinta saattaa mennä silti metsään. Edes mekaaninen suoja ei välttämättä ole voiteissa hyväksi, ehkäpä siksi että niistä ei ole vielä tarpeeksi tutkimus tuloksia. Nanopartikkelit nousivat monessa paikassa esiin, niin hyvässä kuin pahassakin ja benzophenone3 nimistä ainetta ei ainakaan pitäisi käyttää? Koeta tässä sitten normi koulu kemialla pärjätä.
Päädyin tilaamaan ekolosta Lovea Aurinko suoja SPF 30 ja toivotaan että tämä valinta olisi edes tyydyttävällä tasolla. Tuon saman valmistajan SPF 50 kasvoille, kiinnostaisi myös, mutta kokeillaan nyt ensin tätä. Parastahan olisi pysytellä varjossa, mutta käytännössä se ei ihan aina onnistu.


Ja päivän ohjelmassa tänään olisi vielä käynti puutarhamyymälässä, mullan ja nurtsinsiementen haku siis. Jos pala pala palalta edettäisiin taas takapihalla. Sen verran on sadekuuroja lupailtu että nurmikkoa olisi ihan hyvä päästä kylvämään.

Kärhöt on kohta kukassa.

Kesän ensimmäinen ukkonen

Meillä viikon loppu meni hujahtaen ohitse.
Perjantaina mielet valtasi suru. Meidän belgianjätti, Tytti, lähti kanien taivaaseen. Oli onneksi kuollut rauhassa, nukkuessaan ja ihan vanhuuttaan arvatenkin, mutta suruhan oli silti valtaisa. Iso kanila lähti siis samoin tein purkuun ja pojat sen purkasivatkin perjantain-lauantain aikana. Tyhjä kanila olisi ollut vain ikävä muisto joten sen purkaminen tuntui oikealta vaihtoehdolta. Pikkupupulla on iso häkki systeemi joka siirrettiin takapihalle, kasvimaan ja touhun lähelle, jotta yksinäisyys ei vain pääse vaivaamaan.

Tytti

Viikon loppu meni muutenkin piha hommia tehden melkoisen vauhdikkaasti. Välillä oli pesis treenejä ja sitten taas puutarha hommia tai kuten tuo esikoinen asian ilmaisi "orja töitä". Hän kun siis repi nauloja irti laudoista jotka purettiin ja sai siitä työstä vielä ihan kiitettävää palkkaakin : )

Joka tapauksessa piha muokkautuu taas uuteen uskoon pala palalta. Sunnuntai aamuna haettiin peräkärryllinen aitoa hevosen lantaa tutulta tallilta ja sekin kerittiin jakamaan ruusujen ja marja puskien kesken, sekä uusien penkkien pohjalle. Rakkaat ja vanhat haalimani kivet saivat uuden paikan, pienenä polkuna  alapihalta (entisen kanilan laidalta) kohti takapihaa. Minä olen noita kiviä haalinut ja hypistellyt ja säästellyt, mutta nyt niille löytyi mielestäni oikea paikka. Osa tulee vielä rajaus kiviksi etu pihalle, autopaikan ympäristöön, mutta osa siis tähän polun pohjalle myös.

Onneksi on siis lannat levitetty ja penkin pohjat tehtynä, nyt sataa ja ukkostaa. Aika ihanaa, tuo ukkonen nimittäin.

Sadetta ja ajatuksia

Näin sadepäivinä on aikaa istua hetki alas kahvikupin kanssa ja vain pohtia asioita sekä tietenkin haaveilla. Olisihan tuossa tuota silitettävää ja viikattavaa ja vaikka mitä, mutta minusta pitää myös välillä vain olla. Sehän on jo moneen kertaan todettu etteivät nuo tekemättömät työtkään mihinkään karkaa joten ne voi hetken odottaa.

Olen tutustunut hitaasti ja pieninä paloina Deepak Chopran kirjaan; Vapauta energiasi, toteuta itseäsi. 
Muutama hänen antamansa vinkki on kyllä sellainen jota yritän parhaani mukaan itse toteuttaa. Näistä ensimmäisenä: Pidä työ-, ruokailu- ja nukkumisajat sännöllisinä. Ehkä tähän sääntöön vaikuttaa se että perheessä on diabeetikkoa ja vuorotyöläistä jne. mutta tämä on sellainen mistä meillä pidetään todella tarkkaan kiinni. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö poikkeuksia voisi tehdä, mutta tietyt rutiinit ovat kuitenkin perustana.
Toisena:  Elä niin kuin sinulla olisi aikaa rajattomasti. Tämä on sellainen mitä olen yrittänyt opetella ja vaikeaa on. Aina on kiire jonnekkin ja aina pitäisi olla tekemässä jotakin. Ehkä minut on myös kasvatettu siihen että asiat pitää tehdä heti mutta ehkä tämä ei tarkoitakkaan sitä että asioita pitää/saa jättää roikkumaan. Ehkä kaikkea ei tarvitse haluta tai saada heti? Tässä riittäisi pohdittavaa vaikka kuinka. Lisäksi kirjassa nousi pari juttua esille joissa minulla olisi työstämistä vaikka kuinka. Kuten esimerkiksi se että pitäisi tehdä yksi asia kerrallaan... voi voi... aina on monta asiaa kesken ja työn alla. Tai että keskityt siihen mitä juuri nyt teet... *huoh*.
Nooh... liikaa ei pidä jäädä kuitenkaan miettimään sillä minä en näitä asioita kuitenkaan kykene ratkomaan, mutta ajatuksen jos toisenkin voi sillointällöin uhrata. Lisäksi tykkään välillä kyseenalaistaa omia tekemisiäni.

Kyllä tekee sade hyvää. Pojun kasvipenkissä on taimia noussut (on niitä toki omassakin) mutta pojasta oli hauskempaa laittaa tikut omaan järjestykseen hiekkalaatikon puolelle joten nyt ei sitten ihan heti tiedä missä mitäkin kasvaa, ennenkuin taimista varmaksi näkee. Onpahan jännitystä enemmän.
Takapiha huutaa pintamultia ja nurmikonsiementä  mutta vielä joutuu odottamaan  viikon tai pari.

Minitomaatteja pääsee kohta maistelemaan.
En meinannut uskoa että ikkunalaudalla onnistu,u mutta siltä nyt näyttää että näistä tulisi ihan oikeasti pieniä tomaatteja : )

Jo saisi sataa!

Nyt alan olemaan vakavasti sitä mieltä että tarvitsemme jo kunnon sadetta. Kyllä ihan hirvittää lorotella vettä hanasta kasvimaalle kun siitä maksetaan ihan mukavasti sekä ihan vesimaksuna että jätevesimaksuna. Tarvittaisiin siis ehdottomasti sadevettä. Kyllähän ne sitä toki lupassivatkin joku päivä satavan... saas nyt vain nähdä että milloin. Asettelin kuitenkin keräysastiat rännien juureen ja isompi kannellinen saavi on myös varattuna johon sitten kerätään myös niitä vesiä. Olisi kyllä kätevä sellainen sadevesien keräysjärjestelmä ja käsittääkseni meille sellaisen saisi suhteellisen helpostikkin, eli ehkä tässä olisi jollekkin tulevista kesistä projektia?

Nokkosia kerätessäni havahduin eilen siihen tosiasiaan että mustaviinimarjapensaat ovat kohta kukassa. Tämä tarkoittaa sitä että mustaviinimarjan lehdet pitää kerätä kuivaamista varten ennen kukintaa ts. se on meillä nyt.

Eli nyt on kerätty valikoituja lehtiä ja kuivattu niitä. Meillä isäntä aina naureskelee (onneksi hyväntahtoisesti) tätä minun touhua kun minä yksitellen nypin harkitusti lehtiä, yksitellen ne pesen ja yksitellen asettelen kuivamaan. On kuulema melkoisen hidasta hommaa mutta toisaalta  keskittyneesti ja harkiten mennään : )

Ja onhan se niinkin että kuivattavat lehdet kutistuvat kovasti joten tätä hommaa todellakin tehdään hartaudella. Onneksi tuo minun hyötykasvikuivurini hoitaa kuivatuksen nykysällään suht helposti mutta kuivaan myös puuhellan uunissa, luukku auki.

Nooh... kaikesta työmäärästä huolimatta, tiedän ainakin mistä ja miten omat talven teeaineet on tuotettu. Toisaalta... koskaan en ole vielä saanut niin paljon kerätyksi kuin menekkiä olisi.
Tällä kuluneella viikolla on kerätty myös voikukanlehtiä ja vadelmanlehtiä, molempia siis teeksi. Vielä koivunlehteä meinasin kerätä, vaikkakin lehdet alkavat olemaan jo melko isoja.

Saskatoonit kukkivat. Jos halla ei tee tuhoja (meillä tontti on korkealla ja kasvimaat vielä mäen harjalla) niin marjoja tulee ihan mukavasti. Niistä tulee viinimarjojen kanssa hyvää mehua tai lapset syövät kyllä räkättirastaiden kanssa kilpaa puistakin. Meillä nuo puut ovat vielä pieniä, mutta kolmatta kesää kovasti tekevät kuitenkin satoa.

Nyt kyllä aloitamme tuon nuorimmaisen kanssa sadetanssien tanssimiset. Kyllä se jossain vaiheessa aivan varmasti sataa!

Onnea ihan kaikille äideille!

Aivan tältä ei näyttänyt vielä 3viikkoa sitten ja nyt kaikki alkaa vihertämään. Ja jopa kukkimaan.

Onnea on.... päiväkahvi auringon paisteessa!

Pieniä iloja arkeen

Tänään on sattunut mukavia pieniä asioita meidän pienessä elämässä. Voi kun aina muistaisikin huomata ne pienen pienet mukavat asiat joita varmasti jokaisella on lähestulkoon päivittäin. Sitä niin helposti keskittyy vain niihin pieniin ja suurempiinkin murheisiin. Olen itse niitä perinteisiä suomalaisia jotka tuppaavat ajatella että "pessimisti ei pety". Siksipä tänään korostamme niitä pieniä mukavia asioita!

Ihan ensimmäisenä aamulla kaupassa ilahduin kovasti siitä, että Pirkka LUOMU ruishiutaleet olivat halvempia kuin normaalit. Meillä murkkupoikasen aamu ei ala ilman puuroa ja sen pitää olla kaurapuuroa nimenomaan. Nyt laitetaan vaihtelua aamupalaan ja tarjolla onkin ruishiutaleita. Saa nähdä minkälaista älämölöä tästä syntyykään.

Pikkumiehen elämää ilahdutti kovin isänsä eilen illalla väsäämä yhdistetty hiekkalaatikko-kasvimaa. Voi toisen riemua kun sai hiekkaleikit pitkästä aikaa aikaiseksi ja kaiken kukkuraksi tulee vielä oma sipulimaa. Tämä on siis lapsista se joka käy salaa kaapista syömässä sipulit ja kasvimaalta ruohosipulit. Nyt on ekat keltasipulin siemenet sitten omassa penkissä ja purjon siemenet odottavat istutusta. Ruohosipulia jaetaan äidin penkistä.

Ja mitä tulikaan postissa.... no pussillinen kehäkukan siemeniä. Ihana jogurtti niitä lähetteli, eli ilmeisesti olen ohimennen jossain yhteystiedot laittanut ja siitä hyvästä siemeniä saanut? Jokatapauksessa, ihanaa! On kukkien siemenet jäänyt kokonaan ostamatta kun on keskitytty kaikenmaailman sipuleihin : )

Nyt kun tupa lämpenee puuhellan voimin keittelen vielä kunnon pannukaffet ja hei... aurinkokin pilkistelee pilvien lomasta.

Pitäisi useammin keskittyä näihin pieniin iloihin ja jättää suuret murheet huomiselle. Eihän ne asiat tuppaa mihinkään karkaamaan joten tänään taas leppoistetaan!