Ekologinen aurinkovoide?

Jaahas... Se on tullut taas aika aloittaa joka kesäinen aurinkorasva tuskailu. Yritämme vältellä turhia kemikaaleja, silti auringolta suojautuminen on meidän perheessä must juttu. Meillä asustaa siis pääasiassa vain blondeja ja punapäitä ja auringossa palamisen riski on suuri. Tuo punapäinen neitonen poltti itsensä jo viimeviikonloppuna pesiskentällä. Eli ihon laatu on tässä perheessä herkkä auringolle ja lähes koko vapaa-aika menee paahteisilla pesäpallokentillä, mikäli ei sitten satu satamaan.

Olen tässä pari päivää surffaillut netissä ja lukenut esitteitä jne. Ja näinhän se on että tieto tuo tuskaa, jälleen kerran. Yritä tässä nyt sitten valita monesta pahasta se vähiten paha, ja silti tuntuu että ihan kaikkea ei ehkä ole ymmärtänyt ja valinta saattaa mennä silti metsään. Edes mekaaninen suoja ei välttämättä ole voiteissa hyväksi, ehkäpä siksi että niistä ei ole vielä tarpeeksi tutkimus tuloksia. Nanopartikkelit nousivat monessa paikassa esiin, niin hyvässä kuin pahassakin ja benzophenone3 nimistä ainetta ei ainakaan pitäisi käyttää? Koeta tässä sitten normi koulu kemialla pärjätä.
Päädyin tilaamaan ekolosta Lovea Aurinko suoja SPF 30 ja toivotaan että tämä valinta olisi edes tyydyttävällä tasolla. Tuon saman valmistajan SPF 50 kasvoille, kiinnostaisi myös, mutta kokeillaan nyt ensin tätä. Parastahan olisi pysytellä varjossa, mutta käytännössä se ei ihan aina onnistu.


Ja päivän ohjelmassa tänään olisi vielä käynti puutarhamyymälässä, mullan ja nurtsinsiementen haku siis. Jos pala pala palalta edettäisiin taas takapihalla. Sen verran on sadekuuroja lupailtu että nurmikkoa olisi ihan hyvä päästä kylvämään.

Kärhöt on kohta kukassa.

Kesän ensimmäinen ukkonen

Meillä viikon loppu meni hujahtaen ohitse.
Perjantaina mielet valtasi suru. Meidän belgianjätti, Tytti, lähti kanien taivaaseen. Oli onneksi kuollut rauhassa, nukkuessaan ja ihan vanhuuttaan arvatenkin, mutta suruhan oli silti valtaisa. Iso kanila lähti siis samoin tein purkuun ja pojat sen purkasivatkin perjantain-lauantain aikana. Tyhjä kanila olisi ollut vain ikävä muisto joten sen purkaminen tuntui oikealta vaihtoehdolta. Pikkupupulla on iso häkki systeemi joka siirrettiin takapihalle, kasvimaan ja touhun lähelle, jotta yksinäisyys ei vain pääse vaivaamaan.

Tytti

Viikon loppu meni muutenkin piha hommia tehden melkoisen vauhdikkaasti. Välillä oli pesis treenejä ja sitten taas puutarha hommia tai kuten tuo esikoinen asian ilmaisi "orja töitä". Hän kun siis repi nauloja irti laudoista jotka purettiin ja sai siitä työstä vielä ihan kiitettävää palkkaakin : )

Joka tapauksessa piha muokkautuu taas uuteen uskoon pala palalta. Sunnuntai aamuna haettiin peräkärryllinen aitoa hevosen lantaa tutulta tallilta ja sekin kerittiin jakamaan ruusujen ja marja puskien kesken, sekä uusien penkkien pohjalle. Rakkaat ja vanhat haalimani kivet saivat uuden paikan, pienenä polkuna  alapihalta (entisen kanilan laidalta) kohti takapihaa. Minä olen noita kiviä haalinut ja hypistellyt ja säästellyt, mutta nyt niille löytyi mielestäni oikea paikka. Osa tulee vielä rajaus kiviksi etu pihalle, autopaikan ympäristöön, mutta osa siis tähän polun pohjalle myös.

Onneksi on siis lannat levitetty ja penkin pohjat tehtynä, nyt sataa ja ukkostaa. Aika ihanaa, tuo ukkonen nimittäin.