Olohuone tyhjenee

ja tila kaikuu.
Jätin perheen pojat kantamaan huonekaluja keittiöön ja käytävään ja siirryin itse pois jaloista (lue: tietokoneelle). Hetkenpäästä alkoi kuulumaan kolinoita ja riemun kiljahduksia sekä karjahduksia ja kun menin asiaa tarkistamaan niin mitä siellä odottikaan. Koko miesväki oli sählypelin tiimellyksessä. Vanhasta matalasta kirjahyllystä oli tehty maali ja siinä sitten lattia tömisten ja seinät raikuen oli kunnon pelit menossa. Tällä mallilla siis remontti etenee. Ei kannata ihmetellä, miten tässä yhdessä huoneessa kestää ja kestää... työt, harrastukset ja leikit ensin, sitten jos jää aikaa niin tehdään vähän remppaa : D
Pelin päätyttyä( isä vs. pojat 3-4), kärräsin kuitenkin vanhan maton vielä roskikseen ja kirjahyllyn pihavarastoon työkaluhyllyksi ja ehkä sitten remonttihommia taas huomenna. Loppuilta menee lasten harrastusten parissa.

Tässä poikein maali ja tuleva työkaluhylly : )

eihän ne työkalut kauniita ole mutta nämä nyt näyttivät hauskoille

Tänään on leppoistettu

Niin paljon olisi tehtävää ja niin saamaton olen tänään ollut.... joten tästä päivästä tuli se leppoistamis päivä!

Olohuoneen seinät ovat nyt siis valmiit eli valkoiset. Ehkäpä illalla sitten siirretään jo muutama huonekalu alta pois, ennen poikien treenejä. Enhän minä noita sohvia ja lipastoja yksin mihinkään saa joten päivä on otettu leikin ja levon kannalta.

Tuntuu jotenkin haikealta ajatus siitä että nuorinkin lähtee esikouluun syksyllä. Se muuttaa kuitenkin elämää jonkin verran.
Täytyy myös oikein erikseen mainita, että olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta että olen saanut olla kotona lasten kanssa. Sairaanhoitajan työ ja miehen epäsäännöllinen ja hälytysluontoinen työ olisivat työläs yhdistelmä kaiken kaikkiaan, mutta mahdollistahan sekin kuitenkin olisi. Tämä yhden tavallisen duunarin palkalla eläminen asettaa suuren haasteen, mutta uskoakseni olemme melko hyvin pärjänneet. Toivon että perheen teinitkin joskus vielä osaavat olla tyytyväisiä tähän, ehkä hieman erilaiseen elämään : ) Lisäksi uskon että esikoisen, kohta 14 -vuotiaan, on ollut turvallista elää mutkikkaan diabeteksensa kanssa kun hätätilanteissa on apu ollut läsnä. Hienosti tuo miehenalku on oppinut huolehtimaan itsestään ja onhan tuota sairastettu jo kohta 10 vuotta, mutta murrosikä on osottautunut sairauden kannalta melko haasteelliseksi.

No mutta. Tänään on siis leppoistettu urakalla. Auringonkukan taimet saivat uuden kodi isommassa ruukussa, uudet siemenet laitettiin itämään ja päivän väri on keskiviikon mukaan K eli keltainen.

tänään rakennettiin kelaisista palikoista

auringonkukkien uusi koti

lisää siemeniä multaan

Uusi viikko

Tällä viikolla saamme olohuoneen seinät vihdoinkin valmiiksi .Niissä oli kyllä tavattoman kova työ ihan oikeasti. Tapetti oli  niin tiukkaan seinässä ettei tosikaan. Nyt enää yksi nurkka viimeistä maali kerrosta vailla valmis ja seinät ovat siis valmiit. Tätä seinätyöskentelyä on tehty seinä kerrallaan ja olohuone on ollut käytössä kokoajan. Seuraavaksi pitäisi laittaa lattiat eli tämä tarkoittaa sitä että koko huone on tyhjennettävä. Niin, minne? Mitä ilmeisemmin sinne ja tänne : ) Ja jos oikein hyvin käy ja aikataulut pitää niin maaliskuun loppuun mennessä olohuone on valmis ja viimeistelty.

Tuntuu että kevät tekee urakalla takapakkia kun tänäänkin sataa lunta, onneksi tosin kuuroissa vain. Poika teki sekä lauantaina että sunnuntaina lumitöitä ja  yleisilme on kutakuinkin taas masentavan harmaa. Iloa silmälle kuitenkin tuo lintulaudan vilkas liikenne. Pähkinät tekevät kyllä todella tiukkaan kauppansa. Me niitä tuon kuopuksen kanssa morttelissa rouhimme.

sinitiainen syömässä

Tänään on vaihdettu myös mullat osiin kukkasista. Melko sotkuista puuhaa. Narsissit laitoin kuistille ja toivon että kestävät nämä sää olosuhteet mitä tuleman pitää.