Kesäkuu

Ja aurinko porottaa. Meillä on kerätty päättäväisesti käsienpesuvedet ja keittiön lorotusvedet talteen. Keittiössä kertyy yllättävän paljon vettä säästöön kun jokainen tuppaa juokusttamaan vettä hukkaan saadakseen kylmää juotavaa. Tosin tähän auttaa myös se että jääkaapissa on kannu kylmää vettä valmiina. Silti tuota ihan puhdasta vettä tulee pesuvadillinen tai kaksi päivässä ja ne ovat kyllä olleet tarpeeseen kasvimaalla.  Kaikista sateista huolimatta, joita täällä meidän kohdalla ei kuitenkaan ole kovin paljoa ollut, on kasvimaat täytynyt kastella päivittäin, yhtä päivää lukuun ottamatta.

Koulut päättyy... ihanaa! Olemme keränneet opettajille pieniä luomu herkkuja kiitokseksi (siitä vielä lisää myöhemmin). Minä oikeasti odotan jo tuota kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Onhan tuossa vielä pelejä ja leirejäkin tulossa, joten kiirusta piisaa, mutta silti uskon että leppoistamista tapahtuu paljon enemmän ja koko porukalla.
Nuoriso aloittaa heti maanantaina espanjankielen kurssin. Tämä on kuitenkin sellainen rento kielikurssi jota on pari kertaa viikossa muutaman tunnin ajan  ja pyörämatkan päässä. Molemmat ovat innostuneet kielistä joten tämä osui aika nappiin juuri tähän saumaan. Vanhempi aloittaa ensisyksynä ranskankielen koulussa. Toivottavasti innostusta riittää jatkossakin.

Pihalle innostuin kylvämään niittykukkia kun paikallislehdessä oli juttua niittyjen ja perhosten kadosta. Tokkopa tuo minun pieni niittykukkakulma tilannetta täysin pelastaa, mutta toisaalta olisi ihana saada lisää perhosia pihamaalle. Perinteiset niittykukat, oli tuo kukkasekoitus pussi jota laitoin, nyt vain tarvitsisi sitä malttia kasvatukseen.

Retiisit pitäisi malttaa mennä harventamaan ( se olisi pitänyt tehdä jo aikapäivää sitten) mutta minusta se on niin sydäntä särkevää hommaa, joskin tietysti tarpeellista.

Ekologinen aurinkovoide?

Jaahas... Se on tullut taas aika aloittaa joka kesäinen aurinkorasva tuskailu. Yritämme vältellä turhia kemikaaleja, silti auringolta suojautuminen on meidän perheessä must juttu. Meillä asustaa siis pääasiassa vain blondeja ja punapäitä ja auringossa palamisen riski on suuri. Tuo punapäinen neitonen poltti itsensä jo viimeviikonloppuna pesiskentällä. Eli ihon laatu on tässä perheessä herkkä auringolle ja lähes koko vapaa-aika menee paahteisilla pesäpallokentillä, mikäli ei sitten satu satamaan.

Olen tässä pari päivää surffaillut netissä ja lukenut esitteitä jne. Ja näinhän se on että tieto tuo tuskaa, jälleen kerran. Yritä tässä nyt sitten valita monesta pahasta se vähiten paha, ja silti tuntuu että ihan kaikkea ei ehkä ole ymmärtänyt ja valinta saattaa mennä silti metsään. Edes mekaaninen suoja ei välttämättä ole voiteissa hyväksi, ehkäpä siksi että niistä ei ole vielä tarpeeksi tutkimus tuloksia. Nanopartikkelit nousivat monessa paikassa esiin, niin hyvässä kuin pahassakin ja benzophenone3 nimistä ainetta ei ainakaan pitäisi käyttää? Koeta tässä sitten normi koulu kemialla pärjätä.
Päädyin tilaamaan ekolosta Lovea Aurinko suoja SPF 30 ja toivotaan että tämä valinta olisi edes tyydyttävällä tasolla. Tuon saman valmistajan SPF 50 kasvoille, kiinnostaisi myös, mutta kokeillaan nyt ensin tätä. Parastahan olisi pysytellä varjossa, mutta käytännössä se ei ihan aina onnistu.


Ja päivän ohjelmassa tänään olisi vielä käynti puutarhamyymälässä, mullan ja nurtsinsiementen haku siis. Jos pala pala palalta edettäisiin taas takapihalla. Sen verran on sadekuuroja lupailtu että nurmikkoa olisi ihan hyvä päästä kylvämään.

Kärhöt on kohta kukassa.

Kesän ensimmäinen ukkonen

Meillä viikon loppu meni hujahtaen ohitse.
Perjantaina mielet valtasi suru. Meidän belgianjätti, Tytti, lähti kanien taivaaseen. Oli onneksi kuollut rauhassa, nukkuessaan ja ihan vanhuuttaan arvatenkin, mutta suruhan oli silti valtaisa. Iso kanila lähti siis samoin tein purkuun ja pojat sen purkasivatkin perjantain-lauantain aikana. Tyhjä kanila olisi ollut vain ikävä muisto joten sen purkaminen tuntui oikealta vaihtoehdolta. Pikkupupulla on iso häkki systeemi joka siirrettiin takapihalle, kasvimaan ja touhun lähelle, jotta yksinäisyys ei vain pääse vaivaamaan.

Tytti

Viikon loppu meni muutenkin piha hommia tehden melkoisen vauhdikkaasti. Välillä oli pesis treenejä ja sitten taas puutarha hommia tai kuten tuo esikoinen asian ilmaisi "orja töitä". Hän kun siis repi nauloja irti laudoista jotka purettiin ja sai siitä työstä vielä ihan kiitettävää palkkaakin : )

Joka tapauksessa piha muokkautuu taas uuteen uskoon pala palalta. Sunnuntai aamuna haettiin peräkärryllinen aitoa hevosen lantaa tutulta tallilta ja sekin kerittiin jakamaan ruusujen ja marja puskien kesken, sekä uusien penkkien pohjalle. Rakkaat ja vanhat haalimani kivet saivat uuden paikan, pienenä polkuna  alapihalta (entisen kanilan laidalta) kohti takapihaa. Minä olen noita kiviä haalinut ja hypistellyt ja säästellyt, mutta nyt niille löytyi mielestäni oikea paikka. Osa tulee vielä rajaus kiviksi etu pihalle, autopaikan ympäristöön, mutta osa siis tähän polun pohjalle myös.

Onneksi on siis lannat levitetty ja penkin pohjat tehtynä, nyt sataa ja ukkostaa. Aika ihanaa, tuo ukkonen nimittäin.

Sadetta ja ajatuksia

Näin sadepäivinä on aikaa istua hetki alas kahvikupin kanssa ja vain pohtia asioita sekä tietenkin haaveilla. Olisihan tuossa tuota silitettävää ja viikattavaa ja vaikka mitä, mutta minusta pitää myös välillä vain olla. Sehän on jo moneen kertaan todettu etteivät nuo tekemättömät työtkään mihinkään karkaa joten ne voi hetken odottaa.

Olen tutustunut hitaasti ja pieninä paloina Deepak Chopran kirjaan; Vapauta energiasi, toteuta itseäsi. 
Muutama hänen antamansa vinkki on kyllä sellainen jota yritän parhaani mukaan itse toteuttaa. Näistä ensimmäisenä: Pidä työ-, ruokailu- ja nukkumisajat sännöllisinä. Ehkä tähän sääntöön vaikuttaa se että perheessä on diabeetikkoa ja vuorotyöläistä jne. mutta tämä on sellainen mistä meillä pidetään todella tarkkaan kiinni. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö poikkeuksia voisi tehdä, mutta tietyt rutiinit ovat kuitenkin perustana.
Toisena:  Elä niin kuin sinulla olisi aikaa rajattomasti. Tämä on sellainen mitä olen yrittänyt opetella ja vaikeaa on. Aina on kiire jonnekkin ja aina pitäisi olla tekemässä jotakin. Ehkä minut on myös kasvatettu siihen että asiat pitää tehdä heti mutta ehkä tämä ei tarkoitakkaan sitä että asioita pitää/saa jättää roikkumaan. Ehkä kaikkea ei tarvitse haluta tai saada heti? Tässä riittäisi pohdittavaa vaikka kuinka. Lisäksi kirjassa nousi pari juttua esille joissa minulla olisi työstämistä vaikka kuinka. Kuten esimerkiksi se että pitäisi tehdä yksi asia kerrallaan... voi voi... aina on monta asiaa kesken ja työn alla. Tai että keskityt siihen mitä juuri nyt teet... *huoh*.
Nooh... liikaa ei pidä jäädä kuitenkaan miettimään sillä minä en näitä asioita kuitenkaan kykene ratkomaan, mutta ajatuksen jos toisenkin voi sillointällöin uhrata. Lisäksi tykkään välillä kyseenalaistaa omia tekemisiäni.

Kyllä tekee sade hyvää. Pojun kasvipenkissä on taimia noussut (on niitä toki omassakin) mutta pojasta oli hauskempaa laittaa tikut omaan järjestykseen hiekkalaatikon puolelle joten nyt ei sitten ihan heti tiedä missä mitäkin kasvaa, ennenkuin taimista varmaksi näkee. Onpahan jännitystä enemmän.
Takapiha huutaa pintamultia ja nurmikonsiementä  mutta vielä joutuu odottamaan  viikon tai pari.

Minitomaatteja pääsee kohta maistelemaan.
En meinannut uskoa että ikkunalaudalla onnistu,u mutta siltä nyt näyttää että näistä tulisi ihan oikeasti pieniä tomaatteja : )

Jo saisi sataa!

Nyt alan olemaan vakavasti sitä mieltä että tarvitsemme jo kunnon sadetta. Kyllä ihan hirvittää lorotella vettä hanasta kasvimaalle kun siitä maksetaan ihan mukavasti sekä ihan vesimaksuna että jätevesimaksuna. Tarvittaisiin siis ehdottomasti sadevettä. Kyllähän ne sitä toki lupassivatkin joku päivä satavan... saas nyt vain nähdä että milloin. Asettelin kuitenkin keräysastiat rännien juureen ja isompi kannellinen saavi on myös varattuna johon sitten kerätään myös niitä vesiä. Olisi kyllä kätevä sellainen sadevesien keräysjärjestelmä ja käsittääkseni meille sellaisen saisi suhteellisen helpostikkin, eli ehkä tässä olisi jollekkin tulevista kesistä projektia?

Nokkosia kerätessäni havahduin eilen siihen tosiasiaan että mustaviinimarjapensaat ovat kohta kukassa. Tämä tarkoittaa sitä että mustaviinimarjan lehdet pitää kerätä kuivaamista varten ennen kukintaa ts. se on meillä nyt.

Eli nyt on kerätty valikoituja lehtiä ja kuivattu niitä. Meillä isäntä aina naureskelee (onneksi hyväntahtoisesti) tätä minun touhua kun minä yksitellen nypin harkitusti lehtiä, yksitellen ne pesen ja yksitellen asettelen kuivamaan. On kuulema melkoisen hidasta hommaa mutta toisaalta  keskittyneesti ja harkiten mennään : )

Ja onhan se niinkin että kuivattavat lehdet kutistuvat kovasti joten tätä hommaa todellakin tehdään hartaudella. Onneksi tuo minun hyötykasvikuivurini hoitaa kuivatuksen nykysällään suht helposti mutta kuivaan myös puuhellan uunissa, luukku auki.

Nooh... kaikesta työmäärästä huolimatta, tiedän ainakin mistä ja miten omat talven teeaineet on tuotettu. Toisaalta... koskaan en ole vielä saanut niin paljon kerätyksi kuin menekkiä olisi.
Tällä kuluneella viikolla on kerätty myös voikukanlehtiä ja vadelmanlehtiä, molempia siis teeksi. Vielä koivunlehteä meinasin kerätä, vaikkakin lehdet alkavat olemaan jo melko isoja.

Saskatoonit kukkivat. Jos halla ei tee tuhoja (meillä tontti on korkealla ja kasvimaat vielä mäen harjalla) niin marjoja tulee ihan mukavasti. Niistä tulee viinimarjojen kanssa hyvää mehua tai lapset syövät kyllä räkättirastaiden kanssa kilpaa puistakin. Meillä nuo puut ovat vielä pieniä, mutta kolmatta kesää kovasti tekevät kuitenkin satoa.

Nyt kyllä aloitamme tuon nuorimmaisen kanssa sadetanssien tanssimiset. Kyllä se jossain vaiheessa aivan varmasti sataa!

Onnea ihan kaikille äideille!

Aivan tältä ei näyttänyt vielä 3viikkoa sitten ja nyt kaikki alkaa vihertämään. Ja jopa kukkimaan.

Onnea on.... päiväkahvi auringon paisteessa!

Pieniä iloja arkeen

Tänään on sattunut mukavia pieniä asioita meidän pienessä elämässä. Voi kun aina muistaisikin huomata ne pienen pienet mukavat asiat joita varmasti jokaisella on lähestulkoon päivittäin. Sitä niin helposti keskittyy vain niihin pieniin ja suurempiinkin murheisiin. Olen itse niitä perinteisiä suomalaisia jotka tuppaavat ajatella että "pessimisti ei pety". Siksipä tänään korostamme niitä pieniä mukavia asioita!

Ihan ensimmäisenä aamulla kaupassa ilahduin kovasti siitä, että Pirkka LUOMU ruishiutaleet olivat halvempia kuin normaalit. Meillä murkkupoikasen aamu ei ala ilman puuroa ja sen pitää olla kaurapuuroa nimenomaan. Nyt laitetaan vaihtelua aamupalaan ja tarjolla onkin ruishiutaleita. Saa nähdä minkälaista älämölöä tästä syntyykään.

Pikkumiehen elämää ilahdutti kovin isänsä eilen illalla väsäämä yhdistetty hiekkalaatikko-kasvimaa. Voi toisen riemua kun sai hiekkaleikit pitkästä aikaa aikaiseksi ja kaiken kukkuraksi tulee vielä oma sipulimaa. Tämä on siis lapsista se joka käy salaa kaapista syömässä sipulit ja kasvimaalta ruohosipulit. Nyt on ekat keltasipulin siemenet sitten omassa penkissä ja purjon siemenet odottavat istutusta. Ruohosipulia jaetaan äidin penkistä.

Ja mitä tulikaan postissa.... no pussillinen kehäkukan siemeniä. Ihana jogurtti niitä lähetteli, eli ilmeisesti olen ohimennen jossain yhteystiedot laittanut ja siitä hyvästä siemeniä saanut? Jokatapauksessa, ihanaa! On kukkien siemenet jäänyt kokonaan ostamatta kun on keskitytty kaikenmaailman sipuleihin : )

Nyt kun tupa lämpenee puuhellan voimin keittelen vielä kunnon pannukaffet ja hei... aurinkokin pilkistelee pilvien lomasta.

Pitäisi useammin keskittyä näihin pieniin iloihin ja jättää suuret murheet huomiselle. Eihän ne asiat tuppaa mihinkään karkaamaan joten tänään taas leppoistetaan!

Sadonkorjuuta

Ensimmäiset nokkoset kerätty.
Hetken epäilin että onko nokkospuskissa suurin osa kuitenkin valkopeipiä, mutta kokeiltuani ihan sormin, voin varmuudella väittää näiden olevan nokkosta : ) Valkopeipi ei sinällään ole pahasta, harmiton kasvi jota käytetään mm. kuukautisvaivoihin teenä eli siinähän se menisi joukossa, mutta sen ravintoarvo ei ole aivan samaa luokkaa kuitenkaan kuin nokkosen. Oletettavasti usein kerätään molempia, sillä ovat saman näköisiä ja kasvavat samoilla, typpipitoisilla kasvupaikoilla.
Meillä nokkosta käytetään pääasiassa teenä ja joskus laitan lettutaikinaan kuivattuja lehtiä jne. Käyttökohteitahan olisi monia. Ryöpättynä käytetään sitten kesällä enemmänkin, mutta nyt aloitan kuivatukset talvea varten.

Omat yrttitietoni (jotka eivät vielä ole kovinkaan kummoiset) olen kerännyt lukemalla eri lähteitä, mutta käsikirjana käytän "Lääkettä luonnosta"- kirjaa ja toki sitten sovellan ihan maalaisjärkeä mukaan. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja joten koululääketieteeseen perusuvan koulutuksen jäljiltä, pidän tärkeänä että nämä luonnonlääkkeet ovat vain lisänä ja tukena, ei koskaan varsinaisena hoitona. Ajatus kuitenkin siitä, että lähellä, luonnossa  on paljon hyvää ja terveellistä, jota voisi hyödyntää, kiehtoo minua kovasti. Sitäpaitsi näistä luonnon yrteistä kun olen iäkkäämpien ihmisten kanssa keskustellut, muistaa aika monikin, kuinka niitä on aikanaan käytetty ihan arkielämässä ruuan lisänä. Jossain määrin olisi ihan hyvä ottaa tässä asiassa ehkä askel taaksepäin ja siirtyä marketista metsänlaitaan.

Ja se nokkonen. Nokkosen on havaittu toimivan diureettina eli nestettä poistattavana sekä tulehuksia hillitsevänä. Lisäksi nokkonen on vahvistava, sekä rautapitoinen yleislääke ja vähentää väsymystä. Meillä tätä lisätään teepannuun siis pimeimpinä talven kuukausina.
 Yleisohjeena on 3-6g kuivattua yrttiä 1 kupilliseen kuumaa vettä. Haudutetaan 10 min ja siivilöidään. Max. 3kupillista päivässä (itse en käytä kuin kupillisen).
Pitkäaikaista käyttöä ei suosiltella sillä ärsyttää vatsaa herkästi eikä saa käyttää raskaus- tai imetysaikana.

Kuitenkin kaikkine vitamiineineen ja flavonoideineen ym. aineineen, nokkonen on hyvä ja halpa yrtti.

Olohuoneen ikkunalla puolestaan minitomaatit odottavat väriä pintaansa. Eihän ne minun omat taimenet mihinkään lähteneet, kuivuus yllätti ne pahemman kerran.  Tämän minitomaatin taimen nappasin puutarhakaupasta mukaani vain kokeeksi mutta kyllä tuo tomaattia näyttää tekevän. Varsinaisia tomaatintaimia taitaa olla turha vielä hakea (luottokasvattajaltani lähinaapurustosta) sillä meillä ei ole sitä kasvihuonetta vieläkään ja ulkona on edelleen todella todella kylmä. Ei vain millään malttaisi...

Kylmä oli vappu

Niin olivat kylmiä sekä aatto että vapuupäiväkin joten meillä piknik hoideltiin sisätiloissa. Hyvinhän se luonnistui  olohuoneessakin ja kaikilla oli vallan kivaa.

Simanjuojien vähyydestä johtuen en sitten laittanut kyseistä herkkua tulemaan ollenkaan vaan joimme viimeiset omat omenamehut ja nautimme sodakoneen kuplivista. Joulupukin tuoma soda stream on ollut kyllä paljon käytössä. Yhtään valmista limsa makua emme ole ostaneet vaan kaikki on tehty omiin mehuihin tai juotu sitten vain hiilihapotettua vettä (vishyä). Isäntäkin tekee sillä omat juomat töihin. Näin vappuna meillä oli siis omenakuohuvaista.
Nyt sitten paluu arkeen ja arkisiin askareisiin. Tälläviikolla olisi tarkoitus kerätä ainakin ensimmäiset nokkoset ja koivun lehdet kuivattaviksi. Tyttären kanssa katsastimme myös meidän "voikukkafarmia" ja todennäköisesti ensimmäiset teeainekset sieltäkin kerätään tällä viikolla ja pupuille myös. Meillä on tästä kiusaavasta rikkakasvista tullut niin kysytty herkku että sille on nyt valjastettu oma alueensa, mutta tavoitteena on että yhtään huitulaa ei maailmalle lähde (kerätään sitä ennen) jotta naapurusto ei kärsi meidän voikukkaharrastuksestamme.

Onneksi on lyhyt viikko

Jostain syystä jäi tuo vapaa putki tällaisen kotiäidinkin sydämeen niin että oikein odotan taas jo viikonloppua. Onhan se ihanaa kun on perhe koossa eikä juurikaan kiire minnekkään. Toisaalta... pesäpallokausi on nyt sitten avattu. Tytöillä oli eilen ensimmäinen peli ja pojillakin heti torstaina eli tästä se sitten pyörähtää käyntiin, ne kesäkiireet : )

Pääsiäinen on ohitse, ja mitäs kummaa, meillä oli "varkahia" heti liikenteessä kun silmä vältti.

Eihän siinä mitään, johan nuo voi pois syödä. Stara (tämä meidän pienin pupu) muutti eilen ulos kanilaan kesäksi. Siellä on seuraa isosta pupusta ja muutenkin kesäiset tunnelmat. Mökkiakusi on siis avattu.


Ulkona on saavutettu pihamaan haravointi päätökseen. Pitäisi saada lisää multaa. Jonnekkin kummaan häviää meidän pihasta maa aines ja taas on siis maa painunut vaikka kuinka. Lienee ongelma yhteinen muiden kanssa tässä mäellä, sillä naapuri juuri valitteli samaa.
Ensimmäinen syksyllä istuttamistani tulppaaneista aukesi tänään. Keltainen! Vielä on monta tulossa eikä mitään käsitystä siitä, minkälaista pukkaa eli jännityksellä saa odotella jokaista yksilöä.

Hyvää Pääsiäistä täältäkin

ja terveiset savosta. Mökillä on vielä lunta ja järvi jäässä, ihan rantaa lukuunottamatta. Silti kovin keväistä ja kaunista. Täällä on perhosten karkelot. En ole eläessäni nähnyt näin paljon perhosia samaan aikaan. Silti kun niitä sitten yrittää kuvata niin kamera ei vain kerkeä mukaan. Perhosia on kuitenkin paljon!
Ja jokavuotiset mökkinaapurimmekin ovat saapuneet : )

Tämä pariskunta on melko kovaääninen mutta ehkä nekin siitä rauhoittuvat vielä.

Nuorimmainen halusi kovasti onkimaan ja kyllähän hän tuosta rantakiviltä jonkun aikaa onkikin. Kalaa ei kyllä tullut koska madot olivat niin söpöjä että ne piti vapauttaa. Paljaalla koukulla ei sitten mitään tullut ja hyvä niin, sillä jos kuulema kalaa olisi tullut, ne olisi pitäneet myös vapauttaman, sillä kalatkin on söpöjä : )
Suhteellisen ekologinen ja mukava kalareissu siis.

Sorsat muistivat kyllä heti mistä sai leivän kannikoita kun lapset rantaan pääsivät : ) Kaikenkaikkiaan ihanan aurinkoista ja keväistä viikonloppua siis vietämme lähes savon sydämessä.

Aurinkoista Pääsiäistä kaikille!

Ulkoilua

Tänään täytyy keskittyä ulkoiluun, pihaan ja leikkimiseen. Aurinko paistaa eikä tuule samoin kuin eilen tuuli. Huomiseksi luvattiin sadepäivää joten tänään on ammennettava huomisenkin edestä raitista ja aurinkoista ulkoilmaa.
Vielä löytyy pihasta lumikasoja. Jos nuo viimeset lumet levittelisi niin kyllä niistä parissa päivässä eroon pääsisi mutta taitaa olla aivan turhaa. Eiköhän ne tuossa pääsiäisen aikana sula ihan itsekseenkin. Parempi keskittyä vain haravointiin (kiitos eilisen tuulen, kasat ovat melkoisen levällään taas)ja kevään ihmeen ihasteluun. Kevät on minusta PARAS vuodenaika.

Ekat kukat kukkapenkissä. Uskaltauduin laittamaan nämä vain ja ainoastaan siksi että ovat melko korkealla paikalla ja kestävät kuitenkin pientä pakkasta.

Krookuksetkin nousivat ihan parissa päivässä. Tulppaanit tuskin  kerkiävät pääsiäiseksi vaikka alunperin syksyllä niitä laittaessa näin kuvittelinkin. Tänävuonna pääsiäinen on sen verran myöhempään joten kuvittelin kevään olevan paljon pidemmällä. Toisaalta tämä odottamisen tuska ja ihanuus on parasta. Tässä kävi vain taas vanhanaikaisesti eli en laittanut mihinkään ylös mitä lajia mihinkäkin lykkäsin eli todellakin voi jännittyneenä odotella lopputulosta.
Ja viimeisenä:

Ihan parin viimesen päivän aikana, ruohosipulikin heräsi kasvimaalla. Jostain syystä tuo pieni mutta niin kirkas vihreä, saa hymyn huulille. Nyt pitää pitää vain tuo nuorin poikanen erossa hetken tuosta kasvustosta. Hän kun tuppaa syömään kaiken sipuliin liittyvän samoin tein.

Pienen miehen tuskaa ; )

Meillä on perinteisesti vietetty paastoa 2 viikkoa ennen pääsiäistä. Lapset ovat itse aina päättäneet mistä luovumme kahdeksi viikoksi. Nuorimmainen päätti tänä vuonna että ne ovat sipsit ja suklaat. Helppo homma sillä meillä ei sipsejä juurikaan syödä ja suklaatakin harvakseltaan (paitsi äiti joskus) , tai niin ainakin luulin.
Koska on paasto, niin ne mistä on luovuttu, ovat jatkuvasti mielessä. Tämä onkin siis oikea mielen hallinnan haaste vaikka toisin ajattelin. Lisäksi kaupat ovat pullollaan mitä erilaisempia suklaamunia ja sunnuntaina pieni mies lähtee vielä virpomaankin. Eli kyllä poikaa nyt koetellaan. Yllättäen myös perheen nuorisokin on kaivannut juuri sellaisia herkkuja joita eivät siis nyt saa. Johtopäätöksenä tästä kaikesta voisi sanoa että oma mieli tekee kepposia.

Näyttää siltä että tänä viikonloppuna monet puutarhat avaavat ulkokauden. Millähän sitä malttaisi mielensä?
Ainakin tuo lasten yrttilaatikko ikkunalaudalla alkaa olemaan kohta syöty joten olisi kiva päästä laittamaan ulos jotakin... pientä.
Kanilan ajattelin reunustaa kuitenkin orvokeilla, luomu sellaisilla, sillä pupu rakastaa orvokin kukkia jos vain joku niitä jaksaa ojennella.

Harmaata

Toisaalta harmaakin on ihan kaunis väri. Näin olen aina ajatellut, mutta mikä siinä on että kun ulkona ilma on harmaa, sitä jostain syystä hidastuu itse. Ehkä tämä on ihan henkilökohtainen ongelma.
Harmautta vastaan kuitenkin taistelimme keittämällä aivan iki-ihanaa forsmanin Lemon Vervaine teetä jota ostimme kevätmessuilta. Tästä tuli aivan heti ehdoton suosikki. Ostimme kyllä koko kassillisen taas erilaisia tee laatuja joten maisteltavaa riittää. Meillä kerätään paljon myös teeaineksia kesäisin luonnosta ja kuivataan kaapit täyteen. Nokkosta ja koivua ja ratamoa ja paljon muuta (joihin varmasti vielä palaan kunhan niitä alkaa luonnosta löytymään).
Kävelylenkillä käytiin pojun kanssa aamusta. Tarkastettiin läheisen joen tulvatilannetta ja keväisiä puroja. Kosken kuohu oli melko valtaisaa ja lumoavaa.

Kun aurinko ei nyt siis paistanut niin kuvatkin ovat harmaan eri sävyissä. Silti puhuttelevaa.

Puutarha kuulumisia

Vai voiko tuota pihaa nyt puutarhaksi kutsua kun kaikki on keskeneräistä. Mutta jokatapauksessa, tänään on oltu pihalla. Leviteltiin pojun kanssa niitä lumikasoja joita koko talvi työllä ja tuskalla kasattiin. Etupihalla lumi sulaa niin vaivalloisen hitaasti, kun sinne ei paista muuta kuin illansuussa hetken aurinko. Takapiha onkin sitten paljon toivorikkaampi työmaa.
Sammal on vallannut kyllä tilaa siellä täällä. Heiteltiin kalkkia sitten urakalla lähes jokapaikkaan, paitsi talonpäätyyn jossa annan nyt sammaleen olla sitten rauhassa ja katselen miltä näyttää. Metsätontti joten tällä mennään. Messuilla oli kyllä mielenkiitoista kunttarullaa esittelyssä eli vähän kuin siirtonurmi mutta tässä on metsämaa pohja varpuineen ja sammalineen jne. Tekisi mieli sellaista laittaa tuonne pihan perälle.
Sitten löysimme kasvimaalaatikosta sammaleen lisäksi tallaista:

 Kuva ei nyt taida ihan kertoa kaikkea mutta sieltä löyti siis persiljaa ja myös siis ihan pientä uutta tulokasta. Toisaalta tuohon laatikkoon paistaa aurinko aamusta iltapäivään ja siitä ne lumetkin ensimmäisenä suli. Nyt pitäisi varmaankin siivota siis nuo kasvimaan laatikot lehdistä ja sammalista.

Viinimarjapensaatkin näyttivät selvinneen jotenkuten lumitaakasta, vaikka jouduin leikkaamaan todella reilulla kädellä syksyllä (oksia katkeili melko monta marjojen ja tuulen ansioista). Mutta tuijat eivät sitten selvinneetkään niin hyvin. Tuija aidasta kaksi tainta ainakin on katki, eikä nuo muutama muukaan kovin onnelliselta näyttänyt. Ja vielä on monta juttua ihan kinosten alla joten yllätyksiä saattaa löytyä vielä.

vastaa valokuvahaasteeseen

Nyt vastaan Männiköllä blogista maijulta saamaani haasteeseen. Haaste kuului näin:

1. Avaa neljäs kansiosi, jossa säilytät valokuviasi

2. Valitse neljäs kuva ja julkaise se blogissasi

3. Selitä kuva

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Ja tässä se tulee: 


Kuvan täytynee olla joululta -74, näin oletan ja olemme tässä veljeni kanssa ihan kuvaa varten pukin jo mitä ilmeisemmin vierailleena.


Laitan haasteen eteenpäin sirjaelle ja aarolle, muiden lukijoiden nimimerkkejä en tiedäkkään ; )

Onneksi huomenna alkaa arki

Kyllä on taas viikonloppu juostu ympäriinsä. Ihan tässä jo toivoo arjen koittavan jotta pääsee rytmiin ja arkisten asioiden pariin.
Sekä lauantai että sunnuntai aamut on herätty klo 5.30 ja riennetty turnauksiin ja harrastuksiin ja ties minne. Onneksi on ollut ihanan keväinen ja auringonpaisteinen viikonloppu niin on jaksanut ihan uudella sykkeellä.

Kaikesta kiireestä kerksimme nipistämään vielä 2,5h messuille ja kyllä taas kannatti. Ihania ideoita ja vinkkejä tuonne pihamaalle jonka mylläys ja kuntoon saattaminen ovat tulevan kesän tärkein homma.

Kanilassa tehtiin suuri kevätsiivous ja Tytin tylleröinen oli vallan ihmeissään kaikesta hössöttämisestä. Siinä se viimeisillä lumilla yritti lökötellä, tuo kun rakastaa talvea kovasti. Heinähäkki on tämän pupusen lempipaikkoja, ja miksikäs ei. Onhan se aika hienoa kun voi syödä ja maata samalla kertaa.

Josko ensiviikolla kanilankin koristelisi pajunoksilla ja jos vaikka naapurista saisi leikattuja omenapuun oksia.

Menneisyyden havinaa

Ensinnäkin. Kiitos äiti! Hän toi ison padallisen lapsuuteni herkkua, jauhemaksapihvejä joissa on runsaasti raastettua perunaa. Aivan ihania. Ja koska lapset eivät niin kovasti välitä näistä, niin oletan saavani itse nauttia suurimman osan. Ei haittaa.
Sitten kaivoin esiin lapsuuden kodistani kotoisin olevan olohuoneen pöydän. Tiikkisen ja todellakin 70-lukuisen. Sopii meille vallan mainiosti, ja nuorimmainen testasi sitä jo pelipöydäksi.

Pitää vain öljytä tuo oikeilla aineilla niin uskon sen palvelevan vielä vuosia ja vuosia. Kierrätystä.

Sitten löysin vielä mummoni tekemän laukun. Tämä jos mikä on retroa, josta minä siis pidän. Mummo oli verhoilija joten laukku on kestänyt lapsuuden leikit sekä vintit ja muutaman muunkin lapsen leikit, myös oman tyttären. Olin unohtanut jo koko kassin konsanaan kunnes se osui silmiin ja voih... Kyllä huomaa saumoista ja muustakin että ammattilainen on sen tehnyt ja hyvä niin, eihän minulla olisi muutoin kesäksi hienoa retrolaukkua.

Torstai toivoa täynnä.

Aurinko!

Sumuisen aamun jälkeen paistaa aurinko. Kyllä on heti parempi mieli ja pää täynnä suunnitelmia ja virtaa riittää. Hyvä niin, sillä huomenna kuulema taas sataa. Ilo on otettava irti siis hetkestä.

Toiveena olisi päästä saumaamaan keittiössä lattialaattoja. Laattavalinta näyttää tässä valossa turhan vaalealta, se tummempi vaihtoehto mitä katsoimme, olisi ehkä ollut kuitenkin parempi. Nämä ovat nyt kuitenkin lattiassa joten tällä mennään ja katsotaan sitten saumauksen jälkeen miltä näyttää. Sitäpaitsi silmä varmasti tottuu, ei se nyt kuitenkaan _niin paha_ ole.

Nuorimmainen pääsi tänään tekemään niitä kauan odottamiaan kurakakkuja ja vesileikkejä. Kevään parasta antia siis. Kaikenlaisia purnukoita ja maitotölkkejä hän tässä onkin pessyt ja kerännyt ja nyt niillä sitten pääsi leikkimään.
Harmitti niin vietävästi kun joutsenet lensivät talon yli eikä kamera kerennyt millään latautumaan mutta kyllä niiden "laulu" oli sitten ihanan kuuloista, kovin keväistä.

Näyttää siltä että sammal on taas vallannut nurmea talon päädystä. Jotenkin minusta tuntuu että haluan antaa tämän taistelun periksi sillä henkilökohtaisesti pidän kovasti sammaleesta. Jostain syystä on vain iskostettu takaraivoon että pihanurmelle se ei kuulu. Suunnittelin tässä että jos pitäisi tuon etupihan nurmikaistaleen sellaisena kauniina ja "oikean"laisena ja antaisi tuon päädyn sitten olla luonnontilassa. Ts. antaisi sammaleelle luvan valloituksilleen. Tämä on muutenkin vanha metsämaa/metsätontti, joten sen keinotekoinen muokkaaminen joksikin muuksi ei niin kovasti houkuta. Kasvimaan ja yrttitarhan olen toteuttanut kohopenkkinä juuri tästä syystä. Jätän siis asian muhimaan, mutta en heittele ainakaan toistaiseksi kalkkia tuonne sammaleen päälle.

Harmaata

Ulkona on harmaata ja lattiaan asennetaan vaaleanharmaita laattoja. Ihan tässä tulee harmaa olokin. Kyllä on näin keväällä ilmoilla iso merkitys ainakin minun mielentilaan. Toisaalta... sade sulattaa lumia joten tällä ajatuksella yritän luoda fiilistä korkeammalle.

6v teki tänään pelissä maalin ja sai kaksi syöttöpistettä joten "pullanleivontaan". Maalikahvit pitää kuulema saada. Nyt jouduttiin  kuitenkin kaupan pullille kun puuhellan edus on laatoituksen alaisena ja keittiöön ei vain sovi sekä pullanpaistajat että laattamies samoille kulmille pyörimään.

Otin kauppareissulla oikein kuvan. Luultavasti blogeissa suodaan olevan kauniita kuvia mutta mutta... Tänään näyttää kuitenkin juuri tältä.

Toisaalta, tätä kuvaa katselivat kaikki lapset koneelta ja kirvoitti aika mojovat keskustelut ilmansaasteista, roskaamisesta ja myös pohdintoja siitä miten me voisimme yksittäisinä ihmisinä asioihin vaikuttaa. On ihan hyvä välillä pysähtyä kuuntelemaan lasten/nuorten keskinäisiä keskusteluja. Sitä saattaa silloin tällöin huomata että on ne jotain kuunnelleet sekä kotona että koulussa, vaikka aina ei ihan siltä tunnukkaan.
Auringonpaistetta odotellessa!

Eilinen postaus jäi lyhyeksi

koska keittiössä oli kriisi. Meidän remontti eteni siis suorin tein keittiön puolelle ja lähinnä siis puuhellan eteen. Siinä lattialla olevat laatat ovat halkeilleet ja ne pitää poistaa ja uusia. Kriisi siis sattui siinä, että isäntä naputteli laattoja irti (tiukasti liimattu) ja teräviä palasia lenteli lähes joka paikkaan. Onneksi näitä laattoja ei kovin montaa kappaletta ollut. Tuo nuorin nappula haluaisi kuitenkin osallistua joka asiaan joten .... äitiä tarvittiin paikanpäällä, ei tietokoneella : )

Nyt pitäisi alusta tasoittaa ja laatat valita mutta taitaa mennä näillä kiireillä lähemmäksi viikonloppua. LVI tarkastaja ilmoitti myös, että puuhellan päälle tarvitaan huuva. Nyt pitää ottaa yhteyttä lvi suunnittelijaan joka tarkastaa noi vedeot, minkälaista mekaniikkaan siihen tarvittaisiin ja sitten se huuva. Keittiössä siis selviämme näillä rempoilla (toivottavasti).

Täytyy tässä samalla kehua meidän Citymarketin kauppiasta jolle laitoin palautetta 3 viikkoa sitten. Laitoin ihan asiallisesti kiittävää palautetta ja lisäksi toivoin muutamaa erityistä luomutuotetta sekä lisää hevi osastolle luomua. Lisäksi erikseen pyysin kestopusseja hevi-osastolle. Tänään, pitkästä aikaa käydessämme, ja täydentäessäni varastojani, huomasin hyllyyn tulleen näitä pyytämiä luomutuotteita. Vihannekset ja erityisesti tomaatit eivät olleet sen paremman näköisiä kuin ennenkään, mutta muovipussien ja kompostipussien rinnalle oli kauppaan tullut kestopusseja vihanneksille!!! Laitoin heti kiitosta kauppialle, sillä uskon että positiivista palautetta ei kuitenkaan kovin usein ja herkästi anneta.

Tänään on myös askarreltu nuorimman kanssa virpomis"oksia". Meillä pääsee virpomaan vain tuttuihin naapureihin ja sattumoisin tiedän suurimman osan heistä kärsivän allergioista. Niinpä päätimme tehdä tälläkertaa tikkuja, oksien asemasta. Kaikki materiaalit on kerätty kaappien kätköistä ja viimevuotisista virpojien oksista. Hilepurkitkin löyvyivät tyttären vanhasta askartelulaatikosta.

Olohuone on nyt valmis

Siitä tuli vallan mainio, pienellä budjetilla tehty huone. Lattiassa on nyt käytännönsyistä laminaatti, joskus tulevaisuudessa sitten kunnon lankku. Seinät on maalattu jotta kestävät rasvatut lapset ja muutamat pelit ja kaikenlaiset temmellykset. Kaikenkaikkiaan siis ihan kiva. Rahaa tuohon yhteen huoneeseen upposi n. 400e ja hinta nousi kynnyslistan ansiosta joka ostettiin kalliina, mutta toivonmukaan kestävänä versiona.

 

 tässä ei ole vielä listoja eikä patterinsuojia tms.

 

 

 

 

 

Olohuone tyhjenee

ja tila kaikuu.
Jätin perheen pojat kantamaan huonekaluja keittiöön ja käytävään ja siirryin itse pois jaloista (lue: tietokoneelle). Hetkenpäästä alkoi kuulumaan kolinoita ja riemun kiljahduksia sekä karjahduksia ja kun menin asiaa tarkistamaan niin mitä siellä odottikaan. Koko miesväki oli sählypelin tiimellyksessä. Vanhasta matalasta kirjahyllystä oli tehty maali ja siinä sitten lattia tömisten ja seinät raikuen oli kunnon pelit menossa. Tällä mallilla siis remontti etenee. Ei kannata ihmetellä, miten tässä yhdessä huoneessa kestää ja kestää... työt, harrastukset ja leikit ensin, sitten jos jää aikaa niin tehdään vähän remppaa : D
Pelin päätyttyä( isä vs. pojat 3-4), kärräsin kuitenkin vanhan maton vielä roskikseen ja kirjahyllyn pihavarastoon työkaluhyllyksi ja ehkä sitten remonttihommia taas huomenna. Loppuilta menee lasten harrastusten parissa.

Tässä poikein maali ja tuleva työkaluhylly : )

eihän ne työkalut kauniita ole mutta nämä nyt näyttivät hauskoille

Tänään on leppoistettu

Niin paljon olisi tehtävää ja niin saamaton olen tänään ollut.... joten tästä päivästä tuli se leppoistamis päivä!

Olohuoneen seinät ovat nyt siis valmiit eli valkoiset. Ehkäpä illalla sitten siirretään jo muutama huonekalu alta pois, ennen poikien treenejä. Enhän minä noita sohvia ja lipastoja yksin mihinkään saa joten päivä on otettu leikin ja levon kannalta.

Tuntuu jotenkin haikealta ajatus siitä että nuorinkin lähtee esikouluun syksyllä. Se muuttaa kuitenkin elämää jonkin verran.
Täytyy myös oikein erikseen mainita, että olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta että olen saanut olla kotona lasten kanssa. Sairaanhoitajan työ ja miehen epäsäännöllinen ja hälytysluontoinen työ olisivat työläs yhdistelmä kaiken kaikkiaan, mutta mahdollistahan sekin kuitenkin olisi. Tämä yhden tavallisen duunarin palkalla eläminen asettaa suuren haasteen, mutta uskoakseni olemme melko hyvin pärjänneet. Toivon että perheen teinitkin joskus vielä osaavat olla tyytyväisiä tähän, ehkä hieman erilaiseen elämään : ) Lisäksi uskon että esikoisen, kohta 14 -vuotiaan, on ollut turvallista elää mutkikkaan diabeteksensa kanssa kun hätätilanteissa on apu ollut läsnä. Hienosti tuo miehenalku on oppinut huolehtimaan itsestään ja onhan tuota sairastettu jo kohta 10 vuotta, mutta murrosikä on osottautunut sairauden kannalta melko haasteelliseksi.

No mutta. Tänään on siis leppoistettu urakalla. Auringonkukan taimet saivat uuden kodi isommassa ruukussa, uudet siemenet laitettiin itämään ja päivän väri on keskiviikon mukaan K eli keltainen.

tänään rakennettiin kelaisista palikoista

auringonkukkien uusi koti

lisää siemeniä multaan

Uusi viikko

Tällä viikolla saamme olohuoneen seinät vihdoinkin valmiiksi .Niissä oli kyllä tavattoman kova työ ihan oikeasti. Tapetti oli  niin tiukkaan seinässä ettei tosikaan. Nyt enää yksi nurkka viimeistä maali kerrosta vailla valmis ja seinät ovat siis valmiit. Tätä seinätyöskentelyä on tehty seinä kerrallaan ja olohuone on ollut käytössä kokoajan. Seuraavaksi pitäisi laittaa lattiat eli tämä tarkoittaa sitä että koko huone on tyhjennettävä. Niin, minne? Mitä ilmeisemmin sinne ja tänne : ) Ja jos oikein hyvin käy ja aikataulut pitää niin maaliskuun loppuun mennessä olohuone on valmis ja viimeistelty.

Tuntuu että kevät tekee urakalla takapakkia kun tänäänkin sataa lunta, onneksi tosin kuuroissa vain. Poika teki sekä lauantaina että sunnuntaina lumitöitä ja  yleisilme on kutakuinkin taas masentavan harmaa. Iloa silmälle kuitenkin tuo lintulaudan vilkas liikenne. Pähkinät tekevät kyllä todella tiukkaan kauppansa. Me niitä tuon kuopuksen kanssa morttelissa rouhimme.

sinitiainen syömässä

Tänään on vaihdettu myös mullat osiin kukkasista. Melko sotkuista puuhaa. Narsissit laitoin kuistille ja toivon että kestävät nämä sää olosuhteet mitä tuleman pitää.