Perjantaina mielet valtasi suru. Meidän belgianjätti, Tytti, lähti kanien taivaaseen. Oli onneksi kuollut rauhassa, nukkuessaan ja ihan vanhuuttaan arvatenkin, mutta suruhan oli silti valtaisa. Iso kanila lähti siis samoin tein purkuun ja pojat sen purkasivatkin perjantain-lauantain aikana. Tyhjä kanila olisi ollut vain ikävä muisto joten sen purkaminen tuntui oikealta vaihtoehdolta. Pikkupupulla on iso häkki systeemi joka siirrettiin takapihalle, kasvimaan ja touhun lähelle, jotta yksinäisyys ei vain pääse vaivaamaan.
 |
| Tytti |
Viikon loppu meni muutenkin piha hommia tehden melkoisen vauhdikkaasti. Välillä oli pesis treenejä ja sitten taas puutarha hommia tai kuten tuo esikoinen asian ilmaisi "orja töitä". Hän kun siis repi nauloja irti laudoista jotka purettiin ja sai siitä työstä vielä ihan kiitettävää palkkaakin : )
Joka tapauksessa piha muokkautuu taas uuteen uskoon pala palalta. Sunnuntai aamuna haettiin peräkärryllinen aitoa hevosen lantaa tutulta tallilta ja sekin kerittiin jakamaan ruusujen ja marja puskien kesken, sekä uusien penkkien pohjalle. Rakkaat ja vanhat haalimani kivet saivat uuden paikan, pienenä polkuna alapihalta (entisen kanilan laidalta) kohti takapihaa. Minä olen noita kiviä haalinut ja hypistellyt ja säästellyt, mutta nyt niille löytyi mielestäni oikea paikka. Osa tulee vielä rajaus kiviksi etu pihalle, autopaikan ympäristöön, mutta osa siis tähän polun pohjalle myös.
Onneksi on siis lannat levitetty ja penkin pohjat tehtynä, nyt sataa ja ukkostaa. Aika ihanaa, tuo ukkonen nimittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti