Olohuoneen seinät ovat nyt siis valmiit eli valkoiset. Ehkäpä illalla sitten siirretään jo muutama huonekalu alta pois, ennen poikien treenejä. Enhän minä noita sohvia ja lipastoja yksin mihinkään saa joten päivä on otettu leikin ja levon kannalta.
Tuntuu jotenkin haikealta ajatus siitä että nuorinkin lähtee esikouluun syksyllä. Se muuttaa kuitenkin elämää jonkin verran.
Täytyy myös oikein erikseen mainita, että olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta että olen saanut olla kotona lasten kanssa. Sairaanhoitajan työ ja miehen epäsäännöllinen ja hälytysluontoinen työ olisivat työläs yhdistelmä kaiken kaikkiaan, mutta mahdollistahan sekin kuitenkin olisi. Tämä yhden tavallisen duunarin palkalla eläminen asettaa suuren haasteen, mutta uskoakseni olemme melko hyvin pärjänneet. Toivon että perheen teinitkin joskus vielä osaavat olla tyytyväisiä tähän, ehkä hieman erilaiseen elämään : ) Lisäksi uskon että esikoisen, kohta 14 -vuotiaan, on ollut turvallista elää mutkikkaan diabeteksensa kanssa kun hätätilanteissa on apu ollut läsnä. Hienosti tuo miehenalku on oppinut huolehtimaan itsestään ja onhan tuota sairastettu jo kohta 10 vuotta, mutta murrosikä on osottautunut sairauden kannalta melko haasteelliseksi.
No mutta. Tänään on siis leppoistettu urakalla. Auringonkukan taimet saivat uuden kodi isommassa ruukussa, uudet siemenet laitettiin itämään ja päivän väri on keskiviikon mukaan K eli keltainen.
 |
| tänään rakennettiin kelaisista palikoista |
 |
| auringonkukkien uusi koti |
 |
| lisää siemeniä multaan |
Ihanaa kevät!
VastaaPoista